Anniki Tähti
Muistan puiston kaunehimman / ihanimman Monrepos'n, / usein haaveissani kuljen / satumaani lehmustohon.
Kaunehimmat kaarisillat, / ihanimmat kuudanyöt / nähnyt puiston katveessa oon / Monrepos'n.
Aikain menneitten taa / aatos taas samoaa / ajan sen mennehen, / tarun ihmeellisen, / voin vieläkin tavoittaa
Muistan puiston kaunehimman / ihanimman Monrepos'n, / usein haaveissani kuljen / satumaani lehmustohon.
Muistot puiston kaunehimman / ihanimman Monrepos'n, / iäks syömmeen kätkenyt oon / Monrepos'n.
Aatoksein aina saa / kaipuun unteni maa, / puisto rakkauden; / sitä unhoita en, / se säilyy aikojen taa.
Son geniales, gracias Compostela. Creo que escuchando estas canciones se activa nuestra memoria genética, añorando melancólicamente la última glaciación. Hace trece mil años los españoles eramos finlandeses.
ResponderEliminarMe alegra que te gusten: yo no me canso de oírlas.
ResponderEliminarSon un hallazgo, bellísimas. Incluso el texto solo, cómo suena, qué preciosidad de palabros.
ResponderEliminar